tiistai 14. lokakuuta 2014

Meidän potrettikuvia

Kiitoskorttien pitäisi olla perillä vieraillamme ja niiden mukana lähti myös linkki kuva-albumiin jonne suuren osan potrettikuvistammekin latasimme. Siispä voin vihdoin esitellä kuvat täälläkin. Muutamia kuvia olenkin jo täällä näyttänyt (1 2 3), mutta kuvia saimme paljon, paljon enemmän :) Toisaalta oli ihanaa saada riittävästi kuvia, toisaalta olisi helpottanut valintaa kun kuvia olisi ollut vain muutamia.
Kuvat otti eurajokelainen Minna Paananen. Kuten olen aiemminkin jo maininnut, kuvaaja oli persoonana aivan ihana, osasi todella hyvin neuvoa poseerauksissa ja hänellä oli kivoja ideoita. "Työskentely" Minnan kanssa oli siis rentoa ja mukavaa ja kuvien ottaminen olikin yksi päivän huippujutuista. Ainoa miinus oli tuo hurjan pitkä odottelu kuvien saapumisessa, mutta osasimme sitä vähän odottaa. Lopulta kaikki siis hyvin, sillä kuviin olemme hyvin tyytyväisiä.

Olen pahoillani, että näitä kuvia tulee tähän nyt noin miljoona. Oli vaikea valita vain muutamia nähtäväksenne.


 Kaikki kuvat Minna Paananen. Ethän kopioi.

torstai 9. lokakuuta 2014

Meidän häät: Aikataulutus ja hääpäivän kulku

Tästä aiheesta on jo pariinkin otteeseen ehditty pyytää postausta, joten yritän nyt parhaani mukaan vastata toiveeseen. Eli aiheena olisi meidän hääpäivän aikataulutus. Melkoisen hämärän peitossa olisi aihe jos pitäisi nyt pelkästään muistin varassa enää kirjoitella, mutta onneksi satuin löytämään aikataulurungon jonka olin tehnyt itsellemme ja avustajille hääpäivää varten. Sen pohjalta nyt vähän avaan hääpäivämme kulkua ja erilaisia aikataulullisia huomioita.

Aamu
Meidän hääaamusta olenkin jo kirjoitellut aiemmin täällä ja tämä taitaakin olla aika pitkälti vaan sen kertausta.

Aamun tiukka aikataulu oli mulle oikea murheenkryyni etukäteen. Haaveilin hitaasta heräämisestä kunnon aamupalan kera, mutta sovittu valokuvausaika määräsi koko aamun aikataulua. Lopulta aamusta ei kuitenkaan muodostunut millään tavalla kiireistä, vaan ihan rauhassa saimme heräillä (muistaakseni taisin avata silmät jo ennen herätyskelloa, sen verran jännitys varmasti kiherteli korvan takana). Kampaajamme taisi ehdottaa jopa puoli tuntia myöhäisempää aloitusaikaa, mutta halusin varmuuden vuoksi päästä kampaajan penkkiin jo hieman aiemmin. Tiesin kokemuksesta, että Johanna on nopsa tekemään kampauksia, joten huolta ei sen suhteen ollut, mutta halusin pelata varman päälle. Meillä lisäksi piti varata reilut parikymmentä minuuttia suuntaansa matkoihin kampaajalle.

Olin unohtanut edellisenä iltana kameran juhlapaikalle ja myös tienvarsikyltti piti käydä laittamassa, joten sinä aikana kun mun kampausta aloiteltiin, niin S kävi hoitamassa nämä hommat. Tällaiset unohdukset kannattaisi aina ottaa huomioon aikataulua laatiessa ja tehdä se sen verran väljäksi, ettei katastrofia pääse syntymään jos jotakin unohtuukin hoitaa ajallaan. No, me ei oltu otettu, mutta homma hoitui kuitenkin ilman mitään suurempia murheita.

Kampaukset olivat ajallaan valmiit ja taisi meille jäädä aikaa hiukan pulinoidakin ennen kuin piti lähteä kotiin jatkamaan valmisteluja.

Mun meikissä ei kovin kauaa kulunut kun ripsetkin sattuivat liimautumaan ihan sovinnolla. S puki itsensä samalla kun minä meikkasin ja auttoi minut sitten pukuuni.

Seremoniamestari tyttöystävineen taisivat kolkutella ovemme takana muistaakseni hieman ennen yhtätoista ja n. klo 11:00 pääsimmekin lähtemään kohti ensimmäistä potrettipaikkaa.

Melko kompakti aamu siis, mutta ei kuitenkaan kiireinen. Se että kaikki mahdollinen oli tehty etukäteen ja laitettu valmiiksi, sekä hyvät muistilistat auttoivat aamun askareissa. Suosittelen! :)



Päivä
Valokuvien ottamiseen olimme varanneet kaksi tuntia, mikä oli tosi ruhtinaallisesti. Kuvien ottaminen oli kuitenkin kivaa ja kuvaaja olisi varmasti saanut enemmänkin aikaa kulumaan :) Talsimme ympäri Raumaa ja poseerasimme puistoissa, vanhan Rauman kujilla ja kävimme muutaman potretin verstaankin edessä kuvaamassa.

Puoli kahden maissa sitten suuntasimme takaisin autoille ja ajoimme Wanhan Rauman Kellarille. Olimme varanneet kellariravintolasta lounaan perheillemme. Ruokailuun olin varannut aikaa kaksi tuntia, sillä paikalla oli kuitenkin parisenkymmentä ihmistä. Ihan niin kauaa ei lopulta mennyt, sillä etukäteen varattujen annosten ansiosta tarjoilut sujuivat ripeästi.

Meillä jäi tässä välissä kivasti aikaa ja kävimme esittelemässä kulman takana sijaitsevaa pajaamme muutamille S:n läheisille, jotka eivät olleet vielä päässeet siellä käymään. Pieni ylimääräinen ohjelmanumero, mutta ei haitannut yhtään. Samalla S:n äiti kävi hakemassa kakkumme, joka oli meidän kylmäkellarissa säilytyksessä.

Lounaspaikalta sitten suuntasimme osan porukan kanssa suoraan juhlapaikalle ja muutamat lähtivät kotiin vielä vaihtamaan vaatteita ja viemään lapsia hoitoon.

Juhlapaikalla meillä oli vielä noin kaksi tuntia aikaa ennen vieraiden tuloa laittaa paikat kuntoon. Keittiötiimi valmisteli ruuat, itse laitoin karkkibuffetin ja photoboothin kuntoon, seremoniamestari kertasi vielä illan ohjelmaa ja aikatauluja ja miehet hoitivat juomatarjoilut valmiiksi. Tästä nyt jälkeenpäin miettien olisin voinut tehdä paremman suunnitelman ja ohjeistuksen, mutta koska itsellekin oli etukäteen epävarmaa, mitä kaikkea siellä pitää tehdä niin vähän säätämiseksihän se meni. Lopulta kaikki oli kuitenkin valmista ajallaan ja mitään suurempaa ei unohtunut.

Jossain vaiheessa huomasin S:n hermojen alkavan kiristyä siihen malliin, että kävin hakemassa hänet pois keittiöstä ja lähdimme pienelle kävelylle rauhoittumaan hetkeksi. Muutaman minuutin happihyppelyn jälkeen kipusimme juhlatilan parvelle jännittämään ja odottelemaan vieraiden saapumista. Vakoilimme ikkunoista pihalle ja taisin ainakin itse ääneen hihkua nähdessämme rakkaiden ystävien saapuvan pihalle.

Ilta
Kun juhlassa on useita kymmeniä ihmisiä, on aikataulujen arvioiminen melko hankalaa. Ruokailun kestoa on vaikea kovin tarkasti ennalta arvuutella ja emme myöskään tienneet olisiko tulossa yllätysohjelmaa tai puheita. Kuin ihmeen kaupalla etukäteen kyhäämäni aikataulurunko piti melko hyvin paikkansa.


Ruokailun ja kahvien väliin aikatauluttamani ohjelmaa/puheita vaihtui vapaaksi seurusteluksi ja kahvien lopetus taisi venähtää vartilla. Tähän asti aikataululla oli väliä juurikin ulkopuolisten tarjoilijoiden takia. Heille olin etukäteen arvioinut, että pääsisivät kotiin kymmeneltä ja se tosiaan venähti viitisentoista minuuttia luvatusta. Pidän tätä kuitenkin melko hyvänä saavutuksena, sillä tämän tapaisilla kesteillä saattaa olla taipumusta venähtää reippaasti enemmänkin. Kahvien jälkeen ei aikataululla enää ollut niin väliä ja kuvittelisin, että häätanssi alkoi joskus 22.30 kieppeillä. Häätanssin jälkeen kiireisimmät vieraat lähtivätkin kotia kohti ja ilta jatkui seurustelun, tanssin ja juominkien merkeissä. Jossain vaiheessa yötä oli yöpalaakin tarjolla. Tämän olin pyytänyt muutaman ystävän hoitamaan ja hyvin hoitivatkin.

Kuten olen muutamia kertoja jo todennutkin, meillä ei siis ollut juurikaan ohjelmaa. Ja rehellisesti sanottuna en tiedä mihin väliin olisimme mitään leikkejä tai morsianten ryöstöjä saaneet mahtumaankaan. Ainakin omalta osaltamme kaikki "hiljaiset" välit täyttyivät ihmisten kanssa seurustelusta ja tuntuu, että emme olisi ehtineet jutella ystäviemme kanssa kovinkaan paljoa jos illasta olisi tehty kovin ohjelman täyteinen. Ja haluan myös elää siinä uskossa, että vieraillakaan ei ehtinyt tylsää olla vaikka ohjelmaa ei kauheasti ollutkaan.

Kun vieraat alkoivat vähentyä, aloimme pienen porukan kanssa hieman siivoamaan juhlapaikkaa. Suurimmat raivaamiset jätimme aamulle, mutta koristeita ja pöytäliinoja pakkasimme jo yöllä sekä lakaisimme lattiat pikaisesti ja pakkailimme ylijääneitä ruokia ja juomia avustajien matkaan.

Me jäimme vanhempieni kanssa viimeisiksi paikalta lähtijöiksi ja taisimme painaa kotona päämme tyynyyn aamuneljän paikkeilla. Kuten sanonta kuuluu: väsyneinä, mutta onnellisina 

Yhteenveto
Hyvä etukäteissuunnittelu, listat ja ohjeistukset auttavat ihan hurjasti päivän sujuvuudessa aikataulunkin kannalta. Aikaa kannattaa varata mieluummin hiukan liikaa kuin liian vähän. Hääpäivänäkään vuorokaudessa ei kuitenkaan ole kuin 24 tuntia, joten suunnitelmat pitää kuitenkin muistaa pitää realistisina: kaikkea ei voi ehtiä. Ja vaikka etukäteen suunnittelisi kuinka hyvin, niin lipsahduksia, unohduksia ja aikataulujen venymisiä tapahtuu aina. Ja kun etukäteen on suunnitelmat tehty hyvin, on hääpäivänä mahdollisuus ja tilaisuus heittäytyä virran vietäväksi ja vaan nauttia joka hetkestä.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Iltalehden Kesän upein morsian kisa

Osallistuin täysin ex tempore Iltalehden järjestämään Kesän upein morsian kisaan. Huomasin itse asiassa ilmoittautumislinkin hieman myöhään ja ajattelin, ettei koko ilmoittautumistani varmaankaan oteta edes mukaan enää.

Tänään tuli kuitenkin ystävältäni WhatsApp-viesti: "Hei, mä bongasin erään Karinin!" Hetken aikaa olin kysymysmerkkinä ja mitään hajua mistä oli kyse, mutta linkki paljasti, että minähän se siellä finalistien joukossa. Hieman yllättävällä lempinimellä vaan.

Kuva: Minna Paananen

Finalisteja voit käydä katsomassa ja äänestämässä täällä.

T: Kaisa aka Karin XD

Edit. 8.10. Nyt oli nimi korjattu. Kaksoiselämäni Karinina päättyi :D

lauantai 27. syyskuuta 2014

Potrettikuvat ovat täällä!

Juhuu, vihdoin ja viimein eilen kolahtivat potrettikuvat postiluukusta. Kuvat ovat ihania, niitä kannatti odottaa :)

Tässä vain muutama pieni kurkistus kuviin. Nyt pitäisi valita kiitoskortteihin tulevat kuvat yhteistuumin(!) ja teettää kortit. Se, että molemmat ovat tyytyväisiä samaan kuvaan onkin sitten suurempi haaste, sillä itsekriittisyys näyttää nousevan melko huippuunsa kiitoskorttien kaltaisessa huipputärkeässä projektissa. *wirn* Kun kiitoskortit on saatu matkaan, esittelen lisää kuvia täälläkin :)



Kuvat: Minna Paananen

perjantai 19. syyskuuta 2014

Meidän häät: Budjetti

Mietin pitkään tämän postauksen julkistamista, sillä en alunperin halunnut puhua meidän budjetista ollenkaan. Miksikö? No, ihan suoraan sanottuna välillä on jopa hävettänyt ja rehellisesti sanottuna myös harmittanut se, kuinka vähän meillä oli häihin rahaa käytettävissä. Rohkaisin kuitenkin mieleni, sillä ehkä tämä laskelma vielä auttaa jotakuta muuta pienellä budjetilla häitään suunnittelevia. Ja loppujen lopuksi, mitä hävettävää siinä on, jos pystyy järjestämään mahtavat bileet pikkurahalla.

Meidän häissä ei ollut hienoja vanhoja autoja, dokumentaarista valokuvausta (saati videokuvausta), bändiä, DJta tai ammalaisten luomaa tunnelmavalaistusta. Ei ollut pitopalvelua, emme vaihtaneet huomenlahjoja, yöpyneet hotellissa tai lähteneet häämatkalle. Jouduimme tekemään karsintaa rankalla kädellä ja kompromisseja kerran jos toisenkin. Silti juhlamme olivat onnistuneet, ainutlaatuiset ja ikimuistoiset.

Tässä siis karu totuus... meidän häämenomme:

Juhlapaikan vuokra 300 €
Ruoka 330 € (+ lahjana saadut ruuat varmastikin ainakin toinen samanmoinen summa)
Ruokailu ravintolassa lähipiirin kesken 460 €
Juomat 200 € (+ lahjana saadut arviolta n. 500-600 €)
Astioiden vuokraus + tarjoilijat 300 €
Valokuvaus potrettikuvat 120 €
Kutsukortit + Save the date kortit postimaksuineen 165 €
Somistus (sis. tuolihuput, pöytäliinat, koristeet yms. ) 500 €
Kaisan asu + asusteet 300 €
Sannin asu + asusteet 90 €
Kampaus + muu kaunistautuminen 175 €

Maistraattipäivän menot n. 150 €

Yhteensä. n. 3090 €

Onnistuimme jopa alittamaan budjettimme, sillä alun perin laskelmissa seisoi 3800 €. Tosin siinä vaiheessa ajattelimme vielä kustantavamme kaikki ruuat ja juomat itse, joten siinä tapauksessa olisi kyllä paukkunut budjetti yli. Osan kuluista saimme vielä takaisin hääkirppismyynneistä. Sormusta ja koruja ei ymmärrettävistä syistä ole budjettiin laskettu mukaan.

Toki tässä joutui kompromisseja ja myönnytyksiä tekemään, mutta silti ei jäänyt mitään suurta hampaan koloon. Jos rahaa olisi ollut käytettävissä eri lailla, niin juhlista olisi varmaan tullut melko eri näköiset, mutta en usko, että tunnelma olisi loppujen lopuksi kovastikaan muuttunut. Ja toive jonkinlaisesta yhteisestä lomamatkastakin elää yhä.

Ainoat asiat jotka ajattelin etukäteen jäävän harmittamaan olivat se, ettemme kyenneet palkkaamaan ammattilaisvalokuvaajaa koko päiväksi (vaikka lopulta saimme vierailtakin ihania kuvia, joten sekään ei ollut niin suuri murhe kuin alunperin kuvittelin) ja se, etten saanut valkaistua hampaitani ennen häitä. Toinen yläetuhampaani on vaurioitunut joskus tapaturmaisesti ja sille ei mitkään normivalkaisut onnistu, vaan pitäisi ilmeisesti tehdä suurempi remontti jos sen haluaa kauniiksi. Onneksi on kuitenkin keksitty photoshop :D Eipä siis niin kovin suuria murheita lopulta nämäkään.

Onnistuimme pitämään budjetin näinkin pienenä pääsääntöisesti itse tehden, hyvällä suunnittelulla, suhteita käyttäen ja osaksi ihan silkkaa hyvää tuuriakin oli pelissä mukana.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Kiitoskorttimalleja Wedding Paper Divasilta

Wedding Paper Divas on varmasti monelle morsiolle tuttu ainakin pinterestin ja blogien ideakuvien kautta. WPD:lla on todella hyvät valikoimat erilaisia häiden paperituotteita, kuten kutsukortteja, Save The Date-kortteja, kiitoslahjoja ja kiitoskortteja. Tilasin heiltä jokin aika sitten ilmaisen näytepaketin kiitoskortteja silmällä pitäen. Näytepakettiin saa valita kahdeksan erilaista korttimallia oman maun mukaan. Paketin mukana tuli myös väri - ja paperinäytteet, sekä alennuskoodi mahdollista tilausta varten.

Korttien tilaamisessa oli pienoinen ongelma, sillä en kiinnittänyt sen kummemmin huomiota toimitustapaan ja jotenkin vaan kuvittelin, että kortit tulevat normipostissa. Näytepakettia oli sitten yritetty toimittaa DHL:n kautta, mutta en tietenkään ole ollut niitä täällä kotona päivisin vastaanottamassa, eikä lähetti ole päässyt ovellemme alaovella olevan koodin takia (paketissa oli kyllä minun puhelinnumeroni, mutta siihen ei oltu kertaakaan yritetty soittaa) ja paketti oli sitten lopulta palautunut takaisin lähettäjälle. He ottivat sieltä ystävällisesti yhteyttä ja kysyivät, onnistuisiko toimitus paremmin johonkin toiseen osoitteeseen. (Mitä palvelua ilmaisnäytteiden vuoksi! Tästä kyllä propsit WPD:lle.) Pyysin toimituksen sitten työosoitteeseen, eikä aikaakaan, kun paketti olikin jo käsissäni.


Kortit olivat erittäin kauniita ja painolaatu oikein hyvää, mutta niiden koko (siis lähinnä pienuus) oli pieni yllätys. Vaikka korttien koko oli luonnollisesti mainittu tuotekuvauksissa, niin konkreettisesti sen huomasi vasta kun kortit sai käteensä. Ovat siis huomattavasti normipostikortteja pienempiä.



Eniten omaa silmää miellyttivät nuo ylemmän kuvan kollaasikortit. Luonnollisesti kortin lopulliseen ulkonäköön vaikuttaa hurjasti myös se millaisia kuvia korttiin valitsee. Myös yksiosainen kortti on mielestäni jostain syystä kivempi kuin kaksiosainen ja kortin taustapuolelle pitää jäädä riittävästi tilaa henkilökohtaisille viesteille ja kiitoksille.


Oikeasti olisin halunnut jo hoitaa tämän kiitoskorttiasian pois alta, mutta odottelemme vielä niitä valokuvia. Jotenkin on hankala edes suunnitella korttiasiaa sen kummemmin ennen kuin on nähnyt millaisia valokuvista tulee. En tiedä päädymmekö tilaamaan Wedding Paper Divasilta vai jostakin muualta. WPD:n puolesta puhuvat loistava palvelu ja hyvä hintalaatusuhde, mutta tilaisin ehkä kuitenkin mieluummin koto-Suomesta ihan jo toimituksen helppouden takia.

Jos haluat tilata omat kutsu- tai kiitoskorttinäytekappaleesi, saat ne koodilla FREETRY.

PS. Sattuiko joku kuuntelemaan tänään aamulla Aamulypsyä ;) Meikäläinen siellä tärisi puhelimen toisessa päässä, hahhah. *KLIK*

torstai 11. syyskuuta 2014

Meidän häät: Valokuvaus

Meillä ei ollut häissämme ammattilaiskuvaajaa ikuistamassa pävän kulkua. Aluksi ajatus kuvattomuudesta harmittikin kovasti ja yritin vielä aika viime metreillä miettiä miten sen puutteen saisimme korjattua. En halunnut nakittaa ketään ystävää varsinaisesti kuvaajaksi, sillä on kivempaa, että jokainen saa nauttia juhlasta ilman kameran roudaamista väkipakolla.

No, miten saimme sitten valokuvausasiat sumplittua? Ihan mukavasti, vaikka hieman etukäteispohdintaa homma vaatikin. Ja tässä meidän kokemuksia listattuna. Ehkä näistä on hyötyä jollekin joka surkuttelee myös ammattilaisvalokuvaajan puutetta.

Aamu
Aamuvalmistelut ikuistimme kameroinemme ihan itse. Kätevää oli, että olimme aamulla samassa paikassa, jolloin pystyimme molemmat olemaan sekä kameran edessä, että takana vuorotellen. Ja tunnustan, että osan puku- ja asustekuvista nappailin jo edellisinä päivinä aikataulun helpottamiseksi. (Sitähän ei tarvitse kertoa kenellekään, right?)

Kuva: S. Kuvakäsittely: Kaisa
Kuvat ja kuvankäsittely: Kaisa
Potretit
Potrettikuvat kävimme ottamassa Vanhan Rauman puistoissa ja kaduilla ennen yhteistä perhelounasta ja juhlaa. Potrettien kuvaamiseen saimme vierähtämään pari tuntia ja varmaan kauemminkin, jos ei olisi jo pitänyt lähteä kohti lounaspaikkaa. Kuvaajana Minna oli aivan ihana, neuvoi todella hyvin ja ottaa upeita kuvia... mutta (ja nyt tulee todellakin melko iso mutta) emme ole vieläkään saaneet kuvia! Häistä on aikaa kaksi kuukautta ja kuvat eivät ole tosiaankaan vieläkään meillä. Kaksi jo aiemmin paljastettua potrettikuvaa olemme hänen FB-sivuillaan nähneet reilu kuukausi sitten, mutta muuten ei vielä mitään :(

Näiden virallisten potrettikuvien lisäksi satuimme kaupungilla törmäämään muutamaan ystäväämme jotka olivat tulleet juhlimaan häitämme ja olivat kävelyllä Vanhassa Raumassa. He jäivät hetkeksi seuraamaan kuvauksia ja saimmekin heiltä myös muutaman kuvan tilanteesta.

Kuva: Maarit. Kuvankäsittely: Kaisa
Perhelounaan jälkeen kävimme näyttämässä verstasta S:n isälle ja hänen vaimolleen ja verstaalla Sari nappasi muutamia hienoja kuvia.

Kuvat ja kuvankäsittely: Sari S.
Juhlapaikka ennen juhlaa
Juhlapaikan somistuksesta nappailin itse kuvia ennen juhlan alkua ja vieraiden saapumista. Näin jälkikäteen olen huomannut, että muutamia juttuja jäi kuvaamatta, mutta ei mitään kovin tärkeää. Kaikki kuvat eivät ole valitettavasti laadultaan niin hyviä, kuin voisivat olla jos aikaa olisi ollut tähän hommaan vähän enemmän ja keskittyminen olisi ollut täysillä kuvaamisessa :)

Kuva ja kuvankäsittely: Kaisa
Kuvat ja kuvankäsittely: Kaisa
Juhlissa
Ennen juhlaa ei oikeastaan ollut mitään tietoa siitä kuinka monella vieraalla olisi kamera mukana ja kuinka ahkerasti niitä käytettäisiin. Ja kuten jo mainitsin, en halunnut ketään kuitenkaan velvoittakaan kuvaamaan. Muutamia vuosia sitten tuntui, että kaikilla on järjestelmäkamerat ja niitä käytettiinkin ahkerasti. Nyt, kun kännyköiden kamerat ovat jo niin hyviä, niin kovinkaan moni ei jaksa kantaa isoa järkkäriä mukanaan pippalosta toiseen.

Vaikka hiukan takaraivossa nakuttikin mahdollinen kuvattomuus, niin päätin heittäytyä juhlaan täysillä ja enpäs kyllä muista kertaakaan juhlien aikana surkutelleeni asiaa. Mutta kyllä, meillä kävi tuuri, sillä vieraiden joukossa oli intohimoinen valokuvauksen harrastaja, joka innokkaasti räpsi kuvia koko illan.

Olin varannut vieraiden valokuvia varten tyhjiä CD-levyjä kirjekuorissa, joihin oli valmiiksi printattu meidän osoitetiedot. Kirjekuoret asetimme koriin lahjapöydän nurkkaan ja seremoniamestarikin näistä vielä vieraita ohjeisti. Muutamien matkaan tällainen kuori juhlan loputtua lähtikin, mutta eihän niitä ole takaisin kyllä palautunut. Ehkä se CD ei tosiaan ole ihan paras formaatti kuvien jakamiseen enää nykypäivänä, joten olemme sitten saaneet kuvia netissä olevien kuvanjako-ohjelmien kautta sekä muistitikuille tallennettuna.



Photobooth
Meillä ei lähdetty järkkämään aikaa ja tilaisuutta yhteiskuvien ottamiselle, mutta photobooth onneksi korvasi tätäkin puutetta. Photoboothin toteutuksesta olenkin turissut jo enemmän aikaisemmin, mutta lyhyesti kerrottuna toteutimme kuvausnurkan jalustalla seisovalla järkkärillä ja salamavaloilla. Harkitsin ensin nakittavani esimerkiksi pikkuveljeni tähän hommaan kuvaajaksi, mutta lopulta päädyimme siihen, että jokainen saa kuvailla joko itse aikaviivelaukaisimella (joka olikin ilmeisesti ollut ahkerassa käytössä) tai pyytää kaveria kuvaajaksi. Ehkä olisi kuvien teknisen onnistumisen kannalta ollut parempi jos kuvaajana olisi ollut koko ajan sama, laitteiden käyttöön perehtynyt tyyppi, mutta kuvittelisin että näin oli kaikkien kannalta kivempi, kun kuvia sai käydä räpsimässä ihan just silloin kun huvitti.



lauantai 6. syyskuuta 2014

Meidän häät: Häävalssi(ko?)

Muistatteko kun kirjoitin häävalssistamme? (Jos et, muistinvirkistystä löytyy mm. täältä)

"Meille ei ole tulossa oikeastaan mitään perinteisinä pidettyjä hääohjelmanumeroita, kuten polkaisua kakun leikkuun yhteydessä, kimpun tai sukkanauhan heittoa tai mitään lakananvetoja :) Yksi asia kuitenkin on ollut meille alusta asti selvää: häävalssi meidän häissä tanssittaisiin. Valssinkin valitsimme jo hyvissä ajoin, kun törmäsimme Youtubessa tähän Tapio Rautavaaran esittämään häävalssiin. Rautavaaran komea ääni ja valssin maalaishäihin sopivat sanat ihastuttivat meidät molemmat."



Häävalssi? Tapio Rautavaaraa? 
Bullshit!!!

Muutaman valssipyörähdyksen jälkeen musiikkilaitteistossa tapahtui jotakin kummaa, valssi alkoi kuulostaa rikkinäiseltä gramofonilta ja kohta ilmoille kajahtikin Krista Siegfriedsin Marry Me o_O No eipä siinä auttanut muu, kuin vaihtaa tanssilajia ja koittaa pistää parastaan ;)



En tiedä kumman idea tämä alunperin oli ja aluksi vain vitsailtiin ajatuksella, mutta hyvin pian lähdimme oikeasti miettimään koreografiaa ja harjoittelemaan tanssia. Tuossa vaiheessa emme vielä olleet kovin paljon seuranneet hääblogeja, joten kuvittelimme ajatuksen olevan kovinkin omaperäinen. Nooh, eipä se sitä tietenkään ollut ja muutama vieras ennen häätanssiamme kyselikin, että kai me vedetään sinne väliin jotain macarenaa?! (Johon vastasimme tietenkin, että ei tietenkään, vaan haluamme tanssia ihan perinteisen valssin...)

Koreografian löysimme alunperin täältä ja muuntelimme sitä hieman yksinkertaisemmaksi. Aloitimme harjoitukset jo reippaasti viime vuoden puolella ja oikeasti tuntui, että osaisimme tanssin unissammekin. Tietenkin hääpäivän jännitys toi kuitenkin lisämausteensa tanssiin, eikä se sitten ihan putkeen mennytkään, mutta mitä väliä, sillä meillä oli huisin hauskaa ja reaktioista päätellen niin vieraillakin.

Kaikki postauksen kuvat Sari S.

Rohkenen laittaa myös videon suorituksestamme ainakin hetkeksi eetteriin. En lupaa, että tämä pysyy täällä kovin kauaa, joten kipinkapin katsomaan, jos haluatte arvioida, olisiko meistä Madonnan keikkatanssijoiksi...

(Video poistettu)



perjantai 29. elokuuta 2014

Meidän häät: Riisisadetta ja shampanjaa

Saimme tänään postissa kaksi muistitikullista hääkuvia! Jippii! Olipas niitä hauska katsella ja muistella juhlaa. Kuvista välittyy ennenkaikkea ilo, rakkaus ja nauru. Paljon iloisia ilmeitä ja hauskoja tilanteita. Aivan mahtavaa!

Näiden kuvien myötä pääsemme hyppäämään sitten ajassa taas hieman taaksepäin ja aivan hääjuhlamme alkuun. Olin pyytänyt isää toivottamaan vieraat tervetulleeksi ja lausumaan muutaman sanan aivan alkuun, jotta pääsemme kilistelemään kuohuviiniä. Muuten tuo itse juhlan aloitus oli aika viime metreille asti meille itsellemmekin aivan hämärän peitossa. Päätimme kuitenkin mennä ihan fiiliksen ja tilanteen mukaan ilman jäykistelyjä ja liian ennalta suunniteltuja numeroita ja ihan hyvähän siitä sitten muodostui.

Hieman ennen vieraiden saapumista nousimme juhlatilan parvelle rauhoittumaan ja jännittämään. Sieltä ikkunasta oli mukava kuikuilla pihalle saapuvia vieraita. Itku meinasi siinä vaiheessa jo tulla ihan siitäkin ilosta, että pian pääsisi näkemään monia sellaisia ystäviä, joiden kanssa nähdään ihan liian harvoin.

Emme päristelleet pihalle siis hienolla autolla, hevoskyydillä tai polkupyörillä, vaan ihan vaan käsikädessä astelimme sisältä ulkorappusille. Tässä vaiheessa tuli itselle ensimmäinen yllätys, sillä päällemme lensi riisiä! (Jota tuntui olevan siinä vaiheessa litratolkulla... :D ) Olin ollut niin fiksoitunut niihin ilmapalloihin, että mieleeni ei edes ollut tullut riisinheitto. Olin aina kuvitellut, että riisillä toivotetaan hääparille lapsilykkyä, mutta minua valistettin, että sillä voidaan toivottaa myös menestystä ja onnea. Okei, sen voin hyväksyä oikein hyvin siis *wirn*

Riisipussin tyhjennyttyä saimme käteemme kuohuviinilasit ja isä piti lyhyen, mutta aivan ihanan puheen. Me taisimme molemmat pidättellä itkua ja huomasin, että taisi iskällä ja muutamalla muullakin hieman silmäkulma kostua. Ja kun kyyneleet oli kuivattu, pääsimmekin halaamaan kaikki vieraamme. Mahtava alku mahtaville juhlille.

Hieman hämmästynyt ilme?
Kuva: Sari S.
Kuvat: Sari S.
Kuvat: Sari S.

lauantai 23. elokuuta 2014

Meidän häät: Juomaa

Huomaan, että ajatukset alkavat olla päivä päivältä vähemmän häissä ja enemmän muussa elämässä. Oikeastaan aika harvoin sitä enää pysähtyy miettimään hääjuhlaa töiden ja muun arjen lomassa. Lähestyvä syksy on taas innostanut kodin laittoon ja uusia harrastuksiakin aloitellaan. Nyt olisi siis hyvä aika saada viimeisetkin ajatukset hääpäivästä purettua tänne blogiin, kun ne ovat vielä edes kohtalaisen hyvin muistissa. Ongelmana vaan on edelleen valokuvien puute, mutta eiköhän tuolta kovalevyltä vielä jokunen kuvituskuva näitä varten löydy :)

Alunperin tarkoitukseni oli tosiaan tehdä juomien menekistä postaus, mutta näin jälkikäteen täytyy todeta että mulla ei ole monilta osin hajuakaan kuinka paljon juomaa meni :) Vanhempani ystävällisesti hankkivat juomat, joten en tarkkaa ostettua määrää tiedä ja loput kannettiin takaisin heille, meille ja muutamille avustajille. Vieraita meillä oli lopulta hieman alle 60 henkeä.

Alkumaljat
Onnittelumaljat hankimme itse Alkosta, koska haluamaamme kuohuvaa ei Viron puolelta ollut saatavana. Päädyimme  makeaan J.C. LeRoux La Fleurette -kuohuviiniin ja alkoholittomaksi vaihtoehdoksi oli Pommac Rosé. Kuohuviiniä ostimme 12 pulloa ja sitä jäi kolme tai neljä pulloa. Pommaccia ostimme muistaakseni kaksi pulloa joista toinen jäi ylimääräiseksi.

J.C. LeRoux La Fleurette - Pommac Rosé

Viinit
Ruokaviinit tarjosimme rennon ronskisti hanatölkeistä. Koska itse emme viineistä ymmärrä tuon taivaallista, niin äiti ja isä valitsivat meidän puolestamme viineiksi helposti lähestyttävät Gato Negro Sauvignon Blanc ja Gato Negro Cabernet Sauvignon. Kumpaakin oli varattu 3 pakkausta. Jostain syystä olin alunperin aivan hirveän huolissani viinien riittävyydestä, sillä olin monista blogeista lukenut suuristakin viinimenekeistä. Meillä lopulta nämä määrät riittivät oikein mainiosti. En ole varma, mutta luulen että jonkin verran jäikin, ehkä jopa yhdet laatikot molempia avaamattakin...

Gato Negro Sauvignon Blanc - Gato Negro Cabernet Sauvignon
Kuvasta poiketen meillä viinit siis hanapakkauksissa.

Miedot alkoholijuomat - Olut, siideri ja lonkero
Viinin ja veden lisäksi juomakaappi mietoine sekä alkoholittomine juomineen oli heti ruokailun alusta asti avoinna. Tämä tietenkin vähensi myös viinin menekkiä, kun oluen ystävien ei tarvinnut väen väkisin sitä viiniä yrittää lipittää :) Varsinkin oluiden osalta en osaa menekistä sanoa, mutta se oli ehkä vähäisempää kuin olisin aluksi kuvitellut.

Valikoimassa meillä oli:
Laitilan Skumppa kuiva omena
Laitilan Skumppa mansikka
Somersby päärynä
Upcider omena
Upcider päärynä
Sandels
A. Le Coq
Vergi
Karpalo lonkero
Greippi lonkero


Saimme juomia varten lainaksi juomakaapin, joka osoittautui kyllä käteväksi. Aluksi haaveilin monen muun blogimorsion tapaan sinkkisaaveista tai kottikärryistä jäillä täytettynä, mutta todettiin jääkaapin vaan olevan kaikin tavoin näppärämpi. Painoihan tuo kuin synti (tai niin ainakin minulle kerrottiin, eihän hentoinen morsian nyt juomakaappiaan itse kanna ;) ) joten kantaminen ei kai ollut kovinkaan näppärää, mutta sitten itse käytössä oli helppo ja siisti. Ei jäiden sulamisvesiä, ei saavien täyttöä ja sekaisin olevia tölkkejä. Tuolta jokainen vieras sai näppärästi ziuhviuh itse noudettua juomansa. Mikään kaunistus ei kaappi mainostarroineen tietenkään ole, mutta tässä asiassa nyt ajoi käytännöllisyys kauneuden edelle.

Kahvin avecit
Kahvin seuralaiseksi isä valitsi puolestamme Torres Brandyn ja me itse sitten Amarula liköörin. Kumpaakin oli varattu käsittääkseni 2 litraa ja taisi kaikki mennä. Kesken ei loppunut, mutta jäljelle jääneet kumottiin sitten snapsilaulujen saattelemana pikkutunneilla ;)

Torres brandy - Amarula
Alkoholittomat
Alkoholittomiksi juomiksi hankimme limpparia (sekä sokerillisia, että light-versioita) sekä kuplavesiä maustettuina ja ilman. En ole varma tajusivatko kaikki vieraat esimerkiksi näiden vesien olemassaoloa juomakaapissa, vai maistuiko vaan tavallinen hanavesi sitten niin hyvin, että kuplavesiä ei kaivattu. Jälkiviisasteluna voisin siis todeta, että näitä alkoholittomia juomia olisi ehkä kannattanut vähän mainostaa tai nostaa johonkin paremmin esille.

Piilopullot
Siitä en ole tietoinen, oliko vierailla omia takakonttibaareja tai povitaskupulloja, mutta itse sijoitimme kaksi puolen litran salmaripulloa vessoihin. Tyhjentyneet olivat ;)

Kaiken kaikkiaan en usko, että kukaan vieraista joutui istumaan kuivin suin iltaa, mutta kukaan ei ollut myöskään liian kovasti tuiskeessa. Itse en ollut etukäteen huolissani kuin noiden viinien riittävyydestä, mutta sekin oli aivan turhaa. Ehkä myös hieman jäi harmittamaan oman suosikkisiiderimerkkini väliaikainen loppuminen Superalkon valikoimista ja korvautuminen Upciderilla, mutta enpä tiedä haittasiko ketään muuta ja ei loppujen lopuksi itseänikään. Parin kuohuviinilasillisen ja liköörin lisäksi kun taisimme molemmat juhlia ihan vaan Pepsin ja rakkauden voimalla koko illan.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Printattavat: Photobooth opasteet

Ajattelinpas pistää jakoon tekemäni photobooth opasteet. Toivottavasti jollakulla löytyy näille käyttöä.



Kuvaa klikkaamalla se avautuu suurempana ja voit ladata sen omalle koneellesi. Sitten vain printtaamaan ja kehyksiin :)




Voit ladata nämä kuvat omaan käyttöösi. Myynti (printattuna tai tiedostona) kielletty. Jos käytät printtejä ja jaat niistä kuvia esim. omassa blogissasi, niin mielelläni käyn katsomassa lopputulosta, joten laita ihmeessä linkkiä kommenttiboksiin. Arvostan myös sitä jos mainitset lähteen (Pitsiä & Minttua -blogi).

maanantai 18. elokuuta 2014

Minun sormukseni ♥

Olen sormustani saanut nyt käyttää reilun kuukauden ja olen edelleen siihen hyvin ihastuksissani. Tottakai vedän nyt kotiinpäin ja sanon, että sormukseni on mielestäni maailman kaunein. Ei ainoastaan siksi, että olen itse saanut suunnitella sen juuri sellaiseksi kuin halusin, mutta myös siksi että rakkaani on sen minulle suurella tunteella ja omin käsin tehnyt. ♥

Sormus on näyttävä ja siinä on paljon yksityiskohtia, mutta käyttökokemuksen perusteella kuitenkin todella mukava käytössä. Monesti näyttävämpien sormusten kanssa pelkona on, että ne nousevat niin korkeiksi, että esimerkiksi hansikkaiden käyttäminen on mahdotonta tai että ne jäävät joka paikkaan kiinni (hiuksiin, neuleisiin, käsipyyhkeeseen... you name it). Kumpaakaan näistä ongelmista ei sormukseni kanssa ole ilmaantunut. Tuo 5 millinen keskuskivi ei ole vielä hurjan korkea ja istutus on tehty niin, että se jää mahdollisimman matalaksi. Kaikki kivet on istutettu niin, että metalli suojaa niitä ympäriinsä joka puolelta. Ennen sormuksen käyttöönottoa ajattelin, että tulisin riisumaan sen aina yöksi (mitä siis en ennen tehnyt), mutta eipä ole niin käynyt eikä sormus ole suinkaan haitannut yöuniani :)

Kuva: Sari S.

Vielä huomiseen asti voi äänestää kisassa Vuoden Kaunein Sormus -tittelistä. Minun ihana Neilikka-sormukseni on mukana finaalissa kilpailunumerolla 9. Äänestämään pääset TÄSTÄ.



torstai 14. elokuuta 2014

Meidän häät: Ruokaa

No hups!
Tuollainen pieni kahden viikon tauko tuli tähän blogin päivittämiseen. Tauko ei ollut tarkoituksellinen tai ennalta suunniteltu, mutta arki työkiireineen, kuntoiluprojekteineen ja kodin pikkuremppoineen on vienyt niin mukanaan, että blogi on jäänyt ajatuksissa vähän taka-alalle. Monen blogeja olen kyllä käynyt lukemassa tai vähintäänkin vilkuilemassa kuulumisia, mutta kommentoinnitkin ovat jääneet harmittavan vähäisiksi. Pahoittelut siitä, yritän parantaa tapani :)

Tein jossakin vaiheessa itselleni listan, mistä kaikesta voisin vielä häiden jälkeen täällä turinoida ja listallani näyttäisi olevan seuraavana aiheena ruokailu. Koska poukkoilen ärsyttävästi tarinassani, enkä etene johdonmukaisesti tapahtumajärjestyksessä, lupaan jossakin vaiheessa postailla myös juhlan kulusta ja aikataulusta hieman tarkemmin.

Mutta nyt käydään pöytään!


Meillä oli ruokailu seisovasta pöydästä sekä juomapöytä ja -kaappi avoinna heti alusta alkaen. Leivät ja veden katoimme kuitenkin valmiiksi pöytiin, jotta viimeisenäkin ruoannoutovuorossa olevilla olisi heti jotakin suuhun pantavaa vuoroaan odotellessaan. Vesipulloina käytimme sekalaisia mehu-, viini- ja viinapulloja pestyinä ja etiketit poistettuina. Leivät katoimme puukiekoille kakkupapereiden päälle ja voi tarjoiltiin pienistä lasikulhoista.


Ruuat teimme pääosin itse sekä talkooväen avustuksella. Riistapyörykät hankittiin pitopalvelun kautta, sillit ja silakat kävimme ostamassa Rannikon Kalatuotteesta ja leipätuotteet tulivat Askondin leipomosta. Kaiken mahdollisen teimme valmiiksi edellisenä päivänä, mutta tuoresalaatit, perunoiden keitto ja lämmitykset hoidettiin tietenkin juuri ennen juhlan alkua. Tässä vaiheessa kummatkin anopit ja appiukot sekä Sannin isoäiti olivat korvaamaton apu ja pari tuntia ennen vieraiden saapumista keittiössä todellakin kuhisi.

Ruoka oli mutkatonta, helppoa ja maittavaa ja sitä oli riittävästi. Ainakin me saimme vatsamme täyteen ja uskon, että niin saivat myös vieraat.

Menutaulu joka kirjoitettiin ihan vapaalla kädellä vanhalle liitutaululle. Aavistuksen tässä vielä keskeneräisenä.
Taulu nojasi noutopöydän päähän.
Ruokien menekkiä oli ihan hurjan vaikea arvioida ja loppujen lopuksi kaikkea ruokaa oli liikaa. Jotakin, kuten herkkusieniä tai perunoita oli vain aavistus ylimääräistä, kun taas esimerkiksi riistapyöryköitä, perunasalaattia tai tzatzikia oli kyllä todella reippaasti. Ihan selvää käsitystä minulla ei ole siitä miten paljon ruokia jäi, sillä onneksi saimme niitä jaettua illan päätteeksi siivousporukan kesken.